Elokuinen tervehdys Pälkäneen Pitkäjärven rannalta, hyvät kunnostusyhdistyksen jäsenet!
Tämän kesän vesikasvien poistourakka on sitten takanapäin siltä osin, mihin yhdistyksemme resurssit riittivät. Monen aiemman kesän niitot mahdollistanut Aitoon Kalastuskunta ry:n avustusraha tuli jo viime kesänä käytetyksi loppuun, joten kokeilimme tällä kertaa vähemmän rahaa (- mutta paljon enemmän hikeä!) vaatinutta menetelmää.
Ostimme jo alkukesästä tarkoitusta varten muutaman jäsenen ”kimppana” vähän käytetyn niitto- sekä keruuharavalaitteiston ja niiden käytössä välttämättömän veneen moottoreineen, joiden ansiosta Pitkäjärven pinta-alasta puhdistuikin nyt ennätysmäisen suuri osa.
Pääosan niitosta suoritti tilaustyönä Pälkäneen Rautajärvellä asuva Pekka Penttilä, talkoisiin osallistui myös Pitkäjärven ranta-asukas Heimo Heino omalla niittolaitteellaan.
Niittojätettä kerättiin jäsentemme toimesta sekä samanaikaisesti, että niiton päätyttyä mainitun moottoriveneen avulla rantaan maalle nostettavaksi.
Haastetta aiheutti tuuli, joka pyrki kuljettamaan ruoholauttoja oman mielensä mukaan.
Osa aina karkasi saavuttamattomiimme.
Reijo Hoppulan maalle saimme tehdyksi kaksi paikkaa, joista niittomassan siirto kuivalle maalle onnistui traktorin avulla huomattavasti tehokkaammin kuin käsikäyttöisillä menetelmillä.
Reijo päivystikin traktorinsa ja siihen rakentamansa siirtolaitteen kanssa koko niittourakkamme ajan, kuljettaen kasvimassan kuivalle maalle kompostoitumaan. Harmi, ettei vastaavanlaisia nostopaikkoja ole järven muilla osilla!
Kasvimassan poistamiseen rantavesistä osallistuivat ansiokkaasti myös monet mökkiläiset, mistä parhaat kiitokset!
Kaikkein hurjimmat röykkiöt taisivat kertyä Erik Naulapään ja Hartmanin veljesten rantatonteille, saivatpa ahkerasti heilua myös ainakin Puhakan, Määtän, Ilolan, Mattilan, Heinon, Niemen ja Jokisen haravat.
Kokeneen niittäjämme näkemys tärkeimmästä kasviston poisto-alueesta osuu Ilvasniemen-Naulapään väliselle lahdelle.
Alue osoittautui koko järven ylivoimaisesti rehevöityneimmäksi, joten juuri sieltä suoritettu tehokas ravinteiden poisto vaikuttaa koko järven kuormitukseen.
Aiempina vuosina kyseistä aluetta ei ole juurikaan voitu niittää, koska vähäisestä jäsenmäärästämme ja pienestä jäsenmaksusta johtuen eivät yhdistyksemme varat ole riittäneet lähimainkaan kaikkien tärkeiden vesialueiden puhdistamiseen.
Niitto onkin pyritty kohdistamaan ensisijaisesti kriittisimmiksi koetuille järven keskialueille, joissa veden virtauksen parantamisella on osaltaan suotuisa vaikutus veden laatuun.
Helpoin, eli vähiten ruohottunut alue on edelleenkin järven eteläinen osuus, syvyydestään tunnettu Harakkalahti – ns. Siukolan lahti, niinpä niittoraja nytkin vedettiin suunnilleen saarten kohdalle. Pohjoispäässä sijaitsevalla Sammallahdella vaikuttaisi ruohottuminen myös hidastuneen aiemmasta, liekö sitten niittojen ansiota?
Uuttakin kasvustoa ravinnerikas järvenpohja pukkaa tehokkaasti, ensimmäiset ulpukanlehdet ovat jo saavuttaneet Pitkäjärven pinnan. Jos kelejä riittää, yritämme vielä ennen kasvukauden päättymistä avata uudelleen ainakin joitakin tärkeämpiä virtauspaikkoja.
Lämpimät kiitokset Antti Mäkiselle, joka uhrautui haravointiveneen ”konemestariksi”. Vietimme vesillä parin viikon kuluessa yhteensä lähes 100 tuntia – vielä pitkään myöhemminkin tuntui sänky keinahtelevan iltaisin nukkumaan mennessä.
Hyvät ystävät! Olisi erittäin tärkeätä ja kehittävää kuulla kommenttejanne, miten kyseisen niittoprojektin olette kokeneet onnistuneen, tai miten sitä haluaisitte jatkossa kehitettävän.
Odottelemme viestejänne sähköpostilla
Veikko Hoppula
puheenjohtaja